Tuottavuuden paradoksia murtamassa

Hesarin pääkirjoitus 4.1.2015 siteeraa Solowin tuottavuuden paradoksia, joka toteaa ”tietokoneiden aikakauden näkyvän kaikkialla muualla paitsi tuottavuudessa”. Myös IT-projekteihin pätee sama logiikka kuin mihin tahansa muuhun projektiin: jokaisesta sijoitetusta eurosta tulisi saada vähintään saman verran tuottoja.

Käsi ylös, kuinka moni on mittaroinut miten käyttöön otetut järjestelmät ovat vaikuttaneet todellisuudessa tuottavuuteen?

Toki IT-järjestelmien vaikutuksia voi näkyä myös muuallakin kuin tehostuneissa työtunneissa. Modernit työvälineet voivat näkyä myös esimerkiksi työtyytyväisyyden kasvuna ja parantaa yrityksen imagoa modernina toimijana. Mutta karu totuus on että viihdearvon lisäksi järjestelmien tulisi myös käytännössä vähentää tietyn tehtävän suorittamiseen vaadittua työmäärää. Muussa tapauksessa sijoitetuille rahoille ei ole saatu vastinetta.

Miksi sitten IT-projekteihin kaadetut rahat ovat vaikuttaneet niin vähän tuottavuuteen? Yksi syy voi olla siinä, että kehitysprojekteissa onkin keskitytty vain siirtämään jo käytössä oleva toimintamalli digitaaliseksi, sen sijaan että oltaisiin kehitetty aidosti jotain uutta. Tällöin työntekijältä tiettyyn tehtävään vaadittu työmäärä ei käytännössä juuri vähene, eikä siten tuottavuuskaan parane.

Tyypillisesti IT-projekteja markkinoidaan myös sillä, että tiedonkulku eri osapuolien välillä tehostuu. Informaation tehokas jakaminen onkin digitalisaation yksi suurimmista eduista. Jälleen kuitenkin kannattaa miettiä mitä asioita aidosti pyritään parantamaan. Jo käytössä olevilla toimintamalleilla on yleensä melko rutinoituneet kommunikaatiotavat. Esimerkiksi projektin työturvallisuutta kartoitettaessa työturvallisuuskoordinaattorilla on todennäköisimmin hyvin tiedossa keiden kollegoidensa vastuualueelle havaitut puutteet kuuluvat, ja miten projektin johto haluaa yhteenvedot tehdyistä havainnoista. Massiivisilla panostuksilla työturvallisuuskoordinaattorin työkalujen digitalisoimiseksi sellaisenaan ei siis saavuteta merkittäviä tehostuksia projektin osapuolien väliseen kommunikaatioon.

Päin vastoin, pahimmassa tapauksessa järjestelmien näennäisen kattavien listausten tuijottelu voi jopa vähentää projektin osapuolien välistä kommunikaatiota.

Sähköisen viestinnän erityiset hyödyt tulevatkin sellaiseen viestintään, jossa keskustelijat eivät ole välttämättä vielä löytäneet toisiaan. Projekteissa voi olla osallisena mukana satoja tai jopa tuhansia eri henkilöitä monista eri yrityksistä. Osa näistä työntekijöistä voi kierrellä lukuisissa eri projekteissa, ja tuntemus nykyisestä projektista voi olla hyvin rajoittunutta. Jos tällaiset henkilöt sattuvat huomaamaan esimerkiksi työturvallisuuteen vaikuttavia seikkoja, kenelle he ilmoittavat asiasta? Mikäli työntekijä tuntee rajallisesti kohteen vastuuhenkilöt tai jopa itse työkohteen, voi kynnys ilmoittaa epäkohdista muodostua sen verran suureksi, että ilmoitus yksinkertaisesti jää tekemättä.

Ihmisten välisen kommunikaation tehostamiseksi järjestelmien tulisikin ensisijaisesti ratkaista, miten työntekijä osaisi esittää asiansa juuri oikealle henkilölle, jolla on paras tietämys tai vaikuttamismahdollisuudet työntekijän senhetkiseen ongelmaan. Järjestelmien ei itsessään tarvitse sisältää kaikkea mahdollista tietoa, vaan voi jopa olla eduksi että järjestelmien ohjaamana työntekijöitä kannustetaan ottamaan suoraan yhteyttä toiseen osapuoleen. Näin myös hiljainen tieto saadaan leviämään paremmin yrityksen sisällä.

0 kommenttia artikkeliin “Tuottavuuden paradoksia murtamassaLisää kommentti →

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *