Innovaatioita rakentamassa

Innovaatiot ovat taas tapetilla. Takavuosina menestyneen teollisuuden hiipuessa ja väestön ikääntyessä Suomi kaipaa innovaatioita, mistä saada uusia menestystuotteita samalla, kun näiden tuottamiseen on käytettävässä vähemmän työvoimaa.

Voiko rakennusalaa sitten kutsua innovatiiviseksi? Lemminkäisen Robert Blumbergin väite, ettei esimerkiksi infrateollisuuden toiminta ole juurikaan muuttunut vuosikymmenien aikana on ainakin herättänyt laajalti keskustelua.

Miten sitten rakennusalallakin mahdollistettaisiin innovaatiot?

Innovaatiot vaativat syntyäkseen otollisen työympäristön, jossa kannustetaan kehittymään ja hyödyntämään aikaisemmista kokemuksista saatuja oppeja.

Rakennusalan yrityksissä erityishaasteena korostuu eri yksiköiden toimiminen toisistaan erillään. Rakennushankkeet ovat hajallaan eri työmailla, kun taas näille asiantuntijapalveluita tarjoavat yksiköt sijaitsevat pääkonttoreissa. Tämän johdosta eri osapuolien välisen kommunikaation mahdollistamiseen tulisikin kiinnittää erityistä huomiota.

Toinen merkittävä erityispiirre rakennusalalla on tuotteiden ainutkertaisuus ja pitkäikäisyyys. Jokaisella projektilla on omat erityispiirteensä, ja valittujen ratkaisujen toimivuudesta saadaan kokemuspohjaista tietoa monesti vasta vuosien kuluttua projektin päättymisestä. Näin olisikin tärkeää, että eri projekteista saadut kokemukset saataisiin välitettyä mahdollisimman tehokkaasti työmaiden väleillä, jotta eri työmaaorganisaatioiden ei tarvitsisi opetella käytettäviä menetelmiä kantapään kautta.

Olennaista on myös tiedostaa, minkälaisiin innovaatioihin yritykset itsenäisesti kykenevät. Mikäli yrityksen oma liiketoiminta on esimerkiksi vain rakennuttamista, joudutaan teknistä osaamista hankkimaan toteutuspuolen yhteistyökumppaneilta, mikäli teknisiin ratkaisuihin etsitään parannuksia. Tällöin yhteistyön täytyy olla huomattavasti tiiviimpää kuin perinteisessä ostaja määrää ja urakoitsija vikisee tyylisessä kaupankäynnissä, vaan kumppanuudesta täytyy olla aidosti kummallekin osapuolelle hyötyä.

Innovaatioiden mahdollistamiseksi tarvitaankin oikea yhdistelmä eri taustan omaavia yksilöitä, joiden kunkin omat vahvuudet muodostavat ryhmälle kattavan kokemusperäisen näkemyksen käsiteltävän aihepiirin eri näkökulmista. Innovaatiot vaativat myös jatkuvaa panostusta. Pelkkä muun työn ohessa silloin tällöin tapahtuva ”innovointituokio” ei riitä, vaan tarvitaan aktiivista ja pitkäjänteistä työskentelyä uuden oppimiseksi.

Lisäksi yrityksen kulttuurin tulee kannustaa innovoimaan. Liian tiukkojen toimintatapojen sijaan tulisikin kannustaa kokeilemaan uusia menetelmiä ja jakamaan niistä saadut kokemukset.

Löytyykö kuitenkaan aitoa tahtotilaa toimintaympäristön muuttamiseksi, mikäli tällä hetkellä pärjätään tekemällä niin kuin on aina aiemminkin tehty? Mitä tapahtuu mikäli jokin ulkoinen tekijä muuttaakin toimintaympäristöä radikaalisti, ja markkinoille alkaakin tulla tehokkaampia toimijoita saati kiinnostavampia lopputuotteita? Onko peli siinä vaiheessa jo menetetty, vai kykeneekö muutosvastarintaisen yrityskulttuurin muuttamaan ajoissa innovaatioita suosivaksi?

 

0 kommenttia artikkeliin “Innovaatioita rakentamassaLisää kommentti →

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *