Historia opettaa

Monesti emme havaitse hitaasti etenevää muutosta, vaan vasta pitkän ajan jälkeen oivallamme miten maailma ympärillämme on muuttunut.

Hyvä esimerkki on katsoa, miten arkipäiväisten esineiden valmistaminen on tapahtunut menneinä vuosikymmeninä. Alla esimerkkinä filminpätkä tapetinvalmistuksesta.

Jokainen filmin katsova oivaltaa välittömästi, miten paljon tapetinvalmistus on kehittynyt vuosikymmenten saatossa. Siinä missä esimerkkifilmin aikakaudella tapetin valmistaminen oli hidasta käsityötä, tänä päivänä koneet hoitavat pitkälti koko prosessin. Siinä missä ennen vanhaan tarvittiin paljon taitavia työntekijöitä, nykyään ihmistä tarvitaan enemmänkin suunnittelupuolen lisäksi koneita huoltamaan, sekä huolehtimaan tavaroiden toimituksista.

Töiden ollessa hyvin käsityöpainotteista on ilmeistä, että matkassa on paljon inhimillisiä erehdyksiä. Kun suuri määrä ihmisiä on osallisena valmistusprosessissa, on ymmärrettävää että laadukkaan lopputuotteen aikaansaamiseksi kaikkein merkittävin tekijä on sillä, että kaikki tekijät ovat ammattitaitoisia ihmisiä. Valvontaakin luonnollisesti tarvitaan, kuten esimerkkifilmillä näemmekin suunnittelijan käyvän tarkistamassa sekoitettujen värisävyjä.

Harvalle tuskin tulisi mieleenkään ehdottaa, että historiafilmin tapetinvalmistusta saataisiin tehostettua ja parannettua laatua jakamalla työntekijöille tabletteja, joilla kirjata tehokkaammin raportteja työvaiheista. Mikään digivimpain ei pelastaisi tapettitehdasta, mikäli se ei kykenisi haalimaan riittävästi ammattitaitoista työvoimaa.

Historiafilmin tapetinvalmistusta katsottaessa ei voi olla havaitsematta paljon yhtymäkohtia tämän päivän rakentamiseen. Siinä missä tapetinvalmistus oli menneinä aikoina vahvasti käsityöpainotteista työtä, on rakentaminen sitä hyvin vahvasti edelleen tänä päivänä.

Siinä missä tapetinvalmistus on muokkautunut koneelliseksi tuotannoksi ja tapetti muuttunut yleellisyystuotteesta täysin arkipäiväiseksi halpatavaraksi, on rakentaminen edelleen hyvin käsityövaltaista työtä ja lopputuotteet kalliita.

On oikeastaan hieman harmittavaa lukea, miten paljon digitalisaatiota ja mobiilisovelluksia hehkutetaan koko alan pelastajina. Rakentaminen on alana haasteellinen, johtuen tuotteiden erityispiirteistä. Jokainen rakennus on uniikkina oma prototyyppinsä, jopa yksittäisen projektin sisällä voidaan joutua tekemään tilakohtaista suunnitelua. Nämä esimerkkinä asettavat valtavasti haasteita siihen, mihin seikkoihin jopa tilojen tarkkuudella tulisi keskittyä esimerkiksi laadun ja turvallisen tekemisen suhteen.

Rakennusala onkin edelleen hyvin käsityövoittoinen ala, jossa tekijöiden ammattitaidon merkitys korostuu. Mitä enemmän töitä joudutaan suunnittelemaan projektin edetessä, sitä enemmän ammattitaitoa vaaditaan työntekijältä. Mitä monimutkaisempia työvaiheet ovat, sitä suuremmiksi muodostuu inhimillisen virheen riskit. Realisoituessaan riskit voivat näkyä karulla tavalla lopputuotteen laatuongelmina tai konkretisoituneena työtapaturmana.

Rakennusala on pyrkinyt petraamaan toimintaansa mm. kehittämällä vakioratkaisuja, jotta eri projekteissa ei jouduttaisi miettimään kunkin kohteen ratkaisumalleja tyhjältä pöydältä. Vakioitujen ratkaisujen osalta myös laadun sekä työturvallisuuden valvonta olisi huomattavasti helpompaa, sillä tällöin myös valvottavat kohteet olisi jo mietittyinä. Tahtotilasta huolimatta mitään viisastenkiveä rakentamiseen ei ole kuitenkaan löytynyt, vaan rakentamisessa painitaan tänä päivänä hyvin pitkälti samojen ongelmien kanssa kuin vuosikymmeniä sitten.

Digitalisaatio ja mobiilisovellukset ovat toki tervetulleita apuvälineitä rakennustuotannon parantamiseksi. Ne yksin eivät kuitenkaan ratkaise rakennusalan keskeisimpiä haasteita, vaan nykyisellä toimintamallilla ovat enemmänkin laastareita paikkaamassa avomurtumaa.

0 kommenttia artikkeliin “Historia opettaaLisää kommentti →

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *